Iho tuntee viileän tuulen
kylmä ilma silittää selkää
sormenpäät kadottavat läheisyyden
hapuilevat tyhjää ja käpertyvät yksinäisinä.

Suru vaeltelee niskassa
etsii ulospääsyä ohimoilta
lasittaa kasvot ja sulkee silmät
jotka unohtuvat ihailemaan ohikulkijoita.

Käsivarsi värähtää kosketuksesta
lämpö jää sen pinnalle viikoiksi
läheisyys väreilee ilmassa
metrin liian kaukana.

Ajatustuuli

Tuuli puhaltaa niskasta varpaisiin
ja pudottelee mennessään kiviä olkapäiltä.
Pienet ajatukset juoksevat jonoissa
lähtevät sormista, päätyen teoiksi
ja nauravat iloisesti mennessään.

-----

Hapuilevat ajatukset hukkuvat lätäkköön
niskaa pitkin valuu kyyneliä
jotka olisi pitänyt säästää
ja onneton ruusu kärsii jo etukäteen.
Kuitenkin vain ne sanattomat ajatukset
merkitsevät jotain valuessaan hiekkaan.

-----

Hymy unohtui selän taakse
jo kauan sitten.
Ajatukset sekosivat labyrinttiin
ja tukehtuivat.
Älytön elämä on positiivinen
vaikka kaulaa myöten kurassa.
Silmistä hävisi tunto.
Huomasitko?


(Suunnilleen vuodelta 1994)

Minä vihaan sinua.
Tahdon valella sinut pettymykseni maulla,
häväistä sinut nöyryytykseni rumuudella,
ruoskia sinut kauniilla valheellisilla sanoillasi,
ja kun olet siinä,
hyväilen sormenpäilläni hiusrajaasi,
kuiskailen korviisi silkkiä ja samettia.

Minä vihaan sinua.
Tahdon sulkea sinut ovieni ulkopuolelle,
tuhota maalaamasi hempeät mielikuvat,
pestä pois tuoksusi iholtani,
ja kun olet siinä,
lakkaan hengittämästä ettet katoaisi,
olen vaiti ja katselen sinua muistiini.

Minä vihaan sinua.
Tahdon kuvailla liehittelysi jättämän hävityksen,
vaikertaa kylmyytesi tekemiä paleltumia,
itkeä lähtösi jälkeistä pimeää,
ja kun olet poissa,
lämmitän itseni vetääkseni sinua puoleeni,
sytytän valon jotta löytäisit takaisin.

Pienenpieni

Minä katson sinua
ja sinä olet pienen pieni
Vaikka sinä et enää asu minussa
me olemme yhtä
hengitämme samaan tahtiin
nukumme kasvokkain, lähekkäin.

Minä kannan sinua sisälläni, sylissäni
kunnes sinun jalkasi ovat
kasvaneet kantamaan
kunnes osaat itse juosta
minne tuulet sinua vievät

Siihen asti me nukumme lähekkäin
hengitämme toistemme tahtiin
Ihossa kiinni, minun siipieni suojassa
Yö suhisee, muttei tavoita meitä.

Syksyllä 2005

Pimeä

Jääkiteet kasvattavat ikkunaan puun
maisema peittyy hämärän noustessa
Kaupungin kohina hukuttaa ajatukset
Jää kasvaa ikkunoista sisään ja kylmettää kyyneleet.

Turvallisessa pimeässä on helpompi hengittää
Silmät väsyvät heleään lumisateeseen
Uni on aikaa valvetilojen välissä
Ikävä hiipii uniin ja tekee niistä merkityksettömiä.

Huomisen odotus häipyy aamun hämärään
Jäiseen ikkunaan piirtyy pimeään kurottavat sormet
Kylmä hivelee sääriä ja turruttaa surun
Seuraavaan yöhön on liian paljon aikaa olla hereillä.