Iho tuntee viileän tuulen
kylmä ilma silittää selkää
sormenpäät kadottavat läheisyyden
hapuilevat tyhjää ja käpertyvät yksinäisinä.
Suru vaeltelee niskassa
etsii ulospääsyä ohimoilta
lasittaa kasvot ja sulkee silmät
jotka unohtuvat ihailemaan ohikulkijoita.
Käsivarsi värähtää kosketuksesta
lämpö jää sen pinnalle viikoiksi
läheisyys väreilee ilmassa
metrin liian kaukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti