Muutaman hetken, jossain unen ja valveen rajalla,

kaikki on hyvin, 

lakanan pehmeä lämpö hivelee olkapäätä.

Ajatus aloittaa pitkän polkunsa

mielen sopukoista,

kohti alkavaa päivää,

piirtää todellisuutta makuuhuoneen kattoon.

Ikävä ja suru raastaa rintakehää ja

salpaa hengityksen

korvissa soi,

ajatukset kiertyvät kiristyvälle umpisolmulle.

Aamun valossa nukkuu pieni poika, 

joka on kivettänyt kasvonsa

hylättynä ja satutettuna,

mitätöitynä, 

sulkee kaiken kivun ja surun lukittujen ovien taakse.

Huoneet huutavat tyhjyyttä,

sitä joka kertoisi että olet tärkeä

sanoisi oikeat sanat,

selittäisi surun pois,

Ottaisi pienen pojan syliin ja pitäisi huolta.

Kyyneleet etsivät tietään poskelta kaulalle

alas rintaa pitkin,

kertyvät lätäköiksi jalkojen väliin

Kyynelvirta nousee pienistä kauniista asioista,

lattialta löytyvistä rakkauden kiteistä, 

jotka eivät tuhoutuneet tulipalossa

Itku lainehtii lattioille.

Huuhtoo mennessään hiekan ja lian.

Kiteet kimaltavat parketin saumoissa.

On hiljaista kaikkien mentyä.

Kyyneleet ja kiteet hävityksen keskellä.

Palohälytin ei toiminut.

Hiljaisuus tuntuu meteliltä korvissa.

Maiseman yksityiskohdat särkevät silmiä.

Kipu vaeltaa pitkin rintakehää,

Väläyttelee muistikuvia tapahtumista, joita ei halunnut kokea.

Rotkon reunalla oli hetken majesteettisen hiljaista, 

Matka sen pohjalle tuntui lyhyeltä.

Tältä tuntuu kun ote viimein kirpoaa jyrkänteen reunasta.

Pudotus saa korvat lukkiutumaan ja ilman pakenemaan keuhkoista.

Reunan yli voi töytäistä vain se joka tuntee parhaiten.

Suojauksen läpi pääsi se ainoa jolta ei suojauduttu.

Tuho on täydellinen, jokainen ruumiinosa pieninä palasina.

Jäljelle jää vain tyhjää ja loputon hiljaisuus. 

Lämpö ja rakkaus leijuu ilmassa vielä silloinkin kun maa tulee vastaan liian kovalla vauhdilla.

Murtuneet sormet liikahtelevat etsien turvaa, 

jotain joka niihin tarttuisi.

Rotkon pohjalle ei löydä kuin se joka näki putoamisen

Kädestä voi tarttua vain se joka päästi irti.

Iho tuntee viileän tuulen
kylmä ilma silittää selkää
sormenpäät kadottavat läheisyyden
hapuilevat tyhjää ja käpertyvät yksinäisinä.

Suru vaeltelee niskassa
etsii ulospääsyä ohimoilta
lasittaa kasvot ja sulkee silmät
jotka unohtuvat ihailemaan ohikulkijoita.

Käsivarsi värähtää kosketuksesta
lämpö jää sen pinnalle viikoiksi
läheisyys väreilee ilmassa
metrin liian kaukana.

Ajatustuuli

Tuuli puhaltaa niskasta varpaisiin
ja pudottelee mennessään kiviä olkapäiltä.
Pienet ajatukset juoksevat jonoissa
lähtevät sormista, päätyen teoiksi
ja nauravat iloisesti mennessään.

-----

Hapuilevat ajatukset hukkuvat lätäkköön
niskaa pitkin valuu kyyneliä
jotka olisi pitänyt säästää
ja onneton ruusu kärsii jo etukäteen.
Kuitenkin vain ne sanattomat ajatukset
merkitsevät jotain valuessaan hiekkaan.

-----

Hymy unohtui selän taakse
jo kauan sitten.
Ajatukset sekosivat labyrinttiin
ja tukehtuivat.
Älytön elämä on positiivinen
vaikka kaulaa myöten kurassa.
Silmistä hävisi tunto.
Huomasitko?


(Suunnilleen vuodelta 1994)

Minä vihaan sinua.
Tahdon valella sinut pettymykseni maulla,
häväistä sinut nöyryytykseni rumuudella,
ruoskia sinut kauniilla valheellisilla sanoillasi,
ja kun olet siinä,
hyväilen sormenpäilläni hiusrajaasi,
kuiskailen korviisi silkkiä ja samettia.

Minä vihaan sinua.
Tahdon sulkea sinut ovieni ulkopuolelle,
tuhota maalaamasi hempeät mielikuvat,
pestä pois tuoksusi iholtani,
ja kun olet siinä,
lakkaan hengittämästä ettet katoaisi,
olen vaiti ja katselen sinua muistiini.

Minä vihaan sinua.
Tahdon kuvailla liehittelysi jättämän hävityksen,
vaikertaa kylmyytesi tekemiä paleltumia,
itkeä lähtösi jälkeistä pimeää,
ja kun olet poissa,
lämmitän itseni vetääkseni sinua puoleeni,
sytytän valon jotta löytäisit takaisin.

Pienenpieni

Minä katson sinua
ja sinä olet pienen pieni
Vaikka sinä et enää asu minussa
me olemme yhtä
hengitämme samaan tahtiin
nukumme kasvokkain, lähekkäin.

Minä kannan sinua sisälläni, sylissäni
kunnes sinun jalkasi ovat
kasvaneet kantamaan
kunnes osaat itse juosta
minne tuulet sinua vievät

Siihen asti me nukumme lähekkäin
hengitämme toistemme tahtiin
Ihossa kiinni, minun siipieni suojassa
Yö suhisee, muttei tavoita meitä.

Syksyllä 2005