Tuuli puhaltaa niskasta varpaisiin
ja pudottelee mennessään kiviä olkapäiltä.
Pienet ajatukset juoksevat jonoissa
lähtevät sormista, päätyen teoiksi
ja nauravat iloisesti mennessään.
-----
Hapuilevat ajatukset hukkuvat lätäkköön
niskaa pitkin valuu kyyneliä
jotka olisi pitänyt säästää
ja onneton ruusu kärsii jo etukäteen.
Kuitenkin vain ne sanattomat ajatukset
merkitsevät jotain valuessaan hiekkaan.
-----
Hymy unohtui selän taakse
jo kauan sitten.
Ajatukset sekosivat labyrinttiin
ja tukehtuivat.
Älytön elämä on positiivinen
vaikka kaulaa myöten kurassa.
Silmistä hävisi tunto.
Huomasitko?
(Suunnilleen vuodelta 1994)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti