kaikki on hyvin,
lakanan pehmeä lämpö hivelee olkapäätä.
Ajatus aloittaa pitkän polkunsa
mielen sopukoista,
kohti alkavaa päivää,
piirtää todellisuutta makuuhuoneen kattoon.
Ikävä ja suru raastaa rintakehää ja
salpaa hengityksen
korvissa soi,
ajatukset kiertyvät kiristyvälle umpisolmulle.
Aamun valossa nukkuu pieni poika,
joka on kivettänyt kasvonsa
hylättynä ja satutettuna,
mitätöitynä,
sulkee kaiken kivun ja surun lukittujen ovien taakse.
Huoneet huutavat tyhjyyttä,
sitä joka kertoisi että olet tärkeä
sanoisi oikeat sanat,
selittäisi surun pois,
Ottaisi pienen pojan syliin ja pitäisi huolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti