Maiseman yksityiskohdat särkevät silmiä.
Kipu vaeltaa pitkin rintakehää,
Väläyttelee muistikuvia tapahtumista, joita ei halunnut kokea.
Rotkon reunalla oli hetken majesteettisen hiljaista,
Matka sen pohjalle tuntui lyhyeltä.
Tältä tuntuu kun ote viimein kirpoaa jyrkänteen reunasta.
Pudotus saa korvat lukkiutumaan ja ilman pakenemaan keuhkoista.
Reunan yli voi töytäistä vain se joka tuntee parhaiten.
Suojauksen läpi pääsi se ainoa jolta ei suojauduttu.
Tuho on täydellinen, jokainen ruumiinosa pieninä palasina.
Jäljelle jää vain tyhjää ja loputon hiljaisuus.
Lämpö ja rakkaus leijuu ilmassa vielä silloinkin kun maa tulee vastaan liian kovalla vauhdilla.
Murtuneet sormet liikahtelevat etsien turvaa,
jotain joka niihin tarttuisi.
Rotkon pohjalle ei löydä kuin se joka näki putoamisen
Kädestä voi tarttua vain se joka päästi irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti